Suomen jalkapallolle puukko kiinni. Koko kausi kuin iso shakkipeli, jossa jokainen siirto vaikuttaa miljooniin lipulliin ja katsojan odotuksiin. Väärin suunniteltu formaatti on kuin takaa‑ajo ilman varoitusvaloja – sekava ja vaarallinen. Kun Euroopassa jo keskustellaan 48‑joukkueista, paikalliset fani-ryhmät alkavat jo haaveilla pitenevistä syistä, pidemmistä kisapäivistä ja enemmän elämyksiä. Mutta onko se realistista nykyisillä resursseilla?
Ensinnäkin, pelitapahtumat eivät synny tyhjästä. Lisää otteluita = enemmän kenttävuoroja, lisää loukkaantumisia, nopeampaa kulutusta. Jos keskitytään puhtaaseen spektaakkeliin, unohdetaan, että pelaajat ovat ihmisiä, eivät koneita. Toiseksi, televisio- ja sponsori‑rahoitus voi näyttäytyä kuin kastepisarat kuivan aavikon yläpuolella – riittäviä vain hetkellisesti. Tässä tilanteessa 48‑joukkueformaatti voi kasvaa taloudelliseksi sudenkuonoksi, joka vetää alhaalta alas.
Joukkueiden välinen logistinen tanssi, matkustusaikataulut, majoitus ja kenttien kunto – jokainen tekijä vaatii tarkkaa koordinointia. Jos yksi pelilaudan heijastaa huonosti hoidettua maata, se räjäyttää koko ketjun. Myös fanien matkustaminen: lyhyet etäisyydet saattavat kuulostaa houkuttelevalta, mutta pitkät matkat lisättäessä turnauskausia, fanien väsyminen on väistämätöntä.
Katso, jos haluat kestävän kasvun, keskity laatuun, ei määrään. 24‑joukkueinen ligajärjestelmä pitää pelin tiiviinä, intensiivisenä ja kuluttajan mielessä houkuttelevana. Vihdoin, jos otetaan oppia muiden maiden virheistä, 48‑joukkueen kokeilu on kuin laittaisit sisäänsä ylivarustettua autoa: se voi räjähtää tai kaatua kesken matkan.
Ja tässä on se: ryhdy heti kehittämään selkeä budjetointi‑malli, jossa jokainen ottelu on taloudellisesti kannattava, ennen kuin kaivetaan syvemmältä 48‑joukkueen myrskyyn. Vältä turhat riskit. Toimi nyt ja tarkista kassavirta footballfimm.com‑tietokannasta. Aktiivinen suunnittelu takaa, että kun laajennus koittaa, se ei muutu katastrofiksi. Tee päätös – tai pidä kiinni nykyisestä muodosta.